Eka postaus!

Päätin asettaa blogini ensimmäisen postauksen kuvaksi kliseisen sitaatin, jonka alkuperä on niinkin hieno kuin ensimmäinen tulos googlen kuvahaulla. Sitaatti kuitenkin pitää paikkansa ja voinkin sanoa, että täällä Belgiassa vaihdossa oleminen on ollut elämäni parasta aikaa!

Kuitenkin koska koko ajan sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, halusin aloittaa blogin, jotta muistot pysyisivät myöhemminkin hyvin mielessä. Tarkoitukseni oli aloittaa tämä jo hyvissä ajoin ennen vaihtoa, mutta koska asiat tuppaavat minulla usein siirtyä hamaan tulevaisuuteen, aloitan blogini nyt kuukauden vaihdossa olon jälkeen. Onneksi kalenteria on tullut täytettyä ahkerasti, niin voin helposti palata alkuvaiheen tunnelmiin ja tapahtumiin. Näin blogin kautta voi sitten kotiväkikin seurailla, mitä mulle (meille) täällä kuuluu! Facebook ei ehkä ole paras paikka pitkille päivityksille ja lukuisille kuville..

Siispä jos olet syystä tai toisesta löytänyt itsesi lukemasta blogiani: tervetuloa ja toivottavasti nautit! En koe olevani mitenkään erityisen hyvä kirjoittaja ja tekstit tulevat syntymään usein tajunnanvirtana. Puutteita koetan sitten korvata kuvilla (vaikka tästä ensimmäisestä ei niitä vielä löydykään)! Kirjoitustahti tulee olemaan säännöllisen epäsäännöllinen; kaikki aika kun tuntuu kummallisesti katoavan johonkin.

Uudet postaukset hyppäävät aina tämän päivityksen alle, mutta jos haluat lukea vanhempia päivityksiä etkä jaksa skrollata alas asti, löydät kaikki postaukset sivupalkista kuukausikohtaisten kansioiden alta 🙂 Vanhimmat päivitykset ovat alimpana.

King’s Day

Torstai 27.04. oli juhlapäivä naapurimaassa Hollannissa. Vaikka suuri joukko vaihtareita matkasi yhdessä Amsterdamiin juhlimaan King’s day:ta, oli meidän saksalainen ja hollantilainen kaverimme saanut pienen porukan vakuutettua, ettei Amsterdam liian ruuhkaisena kannata. Täten otimme junalla suunnaksi Maastrichtin, jossa olimme jo mahtavat karnevaalit viettäneet (odotukset olivat korkealla). Menomatkalla tuli myös soitto lääkäristä. Verikokeiden tulosten perusteella kropassani jylläsi tosiaan jokin virus, mutta tämän lisäksi osoittauduin allergiseksi heinille, aikaisille ja myöhäisille puille sekä eläimille. Tämä löi minut ällikällä, sillä en ikinä ennen ole ollut millekään allerginen tai saanut mitään ainakaan erityisen huomattavia oireita edellä mainituista. Eläimiä meillä on ollut aina. Tosin koe ei eritellyt, mille eläimille tarkkaan ottaen olisin allerginen. Koira meille tulee silti. Piste. Sovittiin aika seuraavalle viikolle, jolloin lääkäri kertoisin minulle enemmän allergioista ja saisin vihdoin toivottavasti terveydentilaani helpottavat lääkkeet.

Mieli oli jo vähän maassa verikokeiden tuloksesta eikä tätä helpottanut kun perille Maastrichtiin päästyämme ei karnevaalien kaltaisesta meiningistä ollut havaintoakaan. Yritimme positiivisena ajatella, että kaikki juhlinta olisi keskustassa ja ostimme myös oranssit kukkaleit matkalta (King’s day:hin kuuluu perinteisesti oranssiin pukeutuminen). Karnevaaleina täynnä ollut aukio ammotti kuitenkaan tyhjyyttään. Pienellä lavalla oli yksinäinen muusikko soittamassa melankolista musiikkia. Oli harmaata ja alkoi sataa. Vielä ironisemmaksi tilanteen teki se, ettei meidät kaupunkiin taivutellut kaksikko ollut vielä itse päässyt paikalle.

Tunnelma pysyi kuitenkin tilanteeseen nähden melko hyvänä ja pysähdyimme pienen kirpputorikiertelyn (suuri osa oli alkanut jo keräilemään tavaroita pois) jälkeen katoksen alle terassille kuumille juotaville. Glögimäinen Glühwein lämmitti mukavasti sekä mieltä ja sormia. Hetken istuskelun jälkeen saimme tiedon puuttuvasta kaksikosta ja samalla kutsun kaverinkaverin luokse kotibileisiin. Vaikka ajatus täysin vieraan ihmisen kotiin menemisestä ja hiukan epämääräisestä kutsusta vaikutti vähintäänkin epäilyttävältä, totesimme, ettei meillä parempaakaan tekemistä ole emmekä vielä halunneet luovuttaa ja lähteä kotiin. Kutsu oli tosiaan ollut epämääräinen, sillä kaupan kautta paikalle päästyämme paikan omistaja tuntui olevan autuaan tietämätön meidän tulostamme. Saimme kuitenkin luvan astua sisään, tosin aluksi emme tunteneet itseämme kovin tervetulleiksi ja tunnelma oli hieman kiusallinen. Paikka niin opiskelija-asunto kuin voi vain kuvitella. Hetken hengailun jälkeen ilmapiiri muuttui kuitenkin rennommaksi ja paikalla olevat ihmisetkin olivat mukavia. Pelailtiin beer pongia ja kuunneltiin musiikkia (hollantilaisen kaverimme toiveesta Keinutaan taisi soida useampaan otteeseen).

Perjantaina luentojen jälkeen illalla päätettiin syödä porukalla ulkona kaikkien tavalla tai toisella selvittyä edellispäivän juhlinnoista. Paikaksi valikoitui Amici Miei, josta sai 15 eurolla opiskelijahintaisen menun eli alkuruokan, pääruoan, jälkkärin sekä kahvin avecin kanssa. Ruoka ei ollut mitenkään kovin ihmeellistä, mutta hintaan nähden oikein hyvää. Emme pitäneet kiirettä, nautimme toistemme seurasta sekä naureskelimme yhdelle hollantilaiselle kaverillemme hänen maistaessaan elämänsä ensimmäisen kerran pizzaa. Illallisen jälkeen porukka siirtyi istumaan iltaa hollantilaisen asuntolalle, mutta minä lähdin melko aikaisin jo kotiin. Essi onneksi oli jo niin hyvin osa porukkaa, että hän jäi vielä juhlimaan viimeistä iltaansa Leuvenissa kavereideni kanssa.

Seuraavana aamuna minua odottaisi aikainen herätys, lähtö brysseliin vastaanottamaan yhtä parhaista kavereistani, minkä jälkeen myöhemmin otettaisiin suunta kohti Amsterdamia ja vapunviettoa!

Jatkuiko arki?

Vaikka Essi oli luonamme ilahduttamassa arkea, oli arkipäivinä pakko käyttää aikaa myös opiskeluun. Maanantaina 24.04. alkavalla viikolla oli opiskelujen kanssa jo täysi tohina päällä ja lomat oli selkeästi jätetty taakse. Maanantaipäivä kului kokonaan Bioinformatic tools kurssin tehtävien parissa. Illemmalla ahkeran opiskelun vastapainoksi tehtiin Essin kanssa maukasta nachosalaattia ja suunnattiin syömisen jälkeen elokuviin katsomaan Beauty & The Beast (vihdoin!). Vaihtokaverini olivat kertoneet, että Belgiassa elokuvissa kesken leffaa on vartin tauko, joka ainakin heidän tapauksessaan oli pysäyttänyt elokuvan typerään kohtaan. Harmistuneesta odotuksestani huolimatta taukoa ei onneksi tullut! Essi tosin leffan jo nähneenä oli sitä mieltä, että siitä oli poistettu jotain kohtauksia? Myös äänet olivat mielestäni jotenkin hiljaisemmalla kuin Suomessa. Mutta todellisena Disney fanina rakastin elokuvaa kaikesta huolimatta. Poppareiden lisäksi elokuvaeväiksi valikoituivat pienet Carlsberg tölkit, ihan vain siksi, että oluen juominen elokuvissa oli sallittua.

Tiistai-illalla kokoonnuimme vakioporukkamme kanssa tuttuun paikkaan yhden hollantilaisen tytön asuntolalle istumaan iltaa. Illan tarkoituksena oli vaihtarikaveriemme elokuisen Suomireissun suunnittelu! Olimme yhdessä puhuneet, että reissua olisi hyvä suunnitella, jotta kaverit saisivat mahdollisimman paljon irti reissusta ja kaikkien toiveet otettaisiin huomioon. Minä otin ikään kuin puheenjohtajan roolin, mikä ei ollut aivan helppoa, kun porukkamme on yleensä melko kovaääninen, päällepuhuva ja aiheesta toiseen hyppivä (silti parasta). Saimme kuin saimmekin muotoiltua jonkinlaisen rungon reissulle sisältäen mm. pari päivää kesämökillä itä-Suomessa, Helsinki sightseeing sekä kaljakellunta. Ilta jatkui rennoissa merkeissä eri pelejä pelaillen ja Essikin otettiin heti hyvin porukkaan mukaan.

20170429_002248

Lentokonepeli. Hieman omilla säännöillä muokattuna.

Koska nuha ja väsymys olivat vaivanneet oikeastaan lähes koko tähänastisen vaihtoajan eivätkä helpottaneet, vaikka muutimme pois homeasunnosta, päätin vihdoin mennä lääkäriin selvittämään, mikä mua vaivaa. Kävin lääkärillä jo kerran helmikuussa, jolloin sain tabletit nenän tukkoisuuteen, mutta näistä oli apua vain hetkeksi. Tyhmyyttäni, ajanpuutettani ja ehkä hieman laiskuuttakin en mennyt heti uudelleen, vaan sain tämän aikaiseksi vasta nyt. Tällä kertaa oireiden perusteella lääkäri epäili joko virusta tai allergiaa ja halusi ottaa verikokeet asian selvittämiseksi. Parin päivän kuluessa tulisi sitten tulokset. Lääkäriin pääseminen Leuvenissa on onneksi helppoa, ajan voi varata netistä yleensä jopa samaksi päiväksi. Kertakäynti maksoi noin 25 euroa, josta eurooppalaisen sairaanhoitokortin omaavana saisin kuitenkin hyvityksen käymällä kuntapalvelukeskuksessa.

Keskiviikkoilta (koulun jälkeen..) vietettiin Essin kanssa Kessel-lo:n puistossa leikkipuistojen telineissä kiipeillen. Essi oli onneksi lähes yhtä innoissaan kuin minä tästä mahtavasta paikasta.

Hulinaa ja vieraita synttäreiden ohella

IMG-20170419-WA0016

Keskiviikkona 19.04. osallistuttiin Leevin, yhden hollantilaisen ja yhden portugalilaisen kanssa Survival of the Student tapahtumaan. Kyseessä oli siis noin 6 km pituinen estejuoksu, hyvin samankaltainen kuin ExtremeRun Suomessa (mihin osallistuttiin viime kesänä Essin kanssa). Vaikka taivas oli harmaa, asteita alle kymmenen ja hieman nuhakin vaivasi, hypin innosta lähtöviivalla. Olimme etukäteen kuulleet myös huhua, että juoksun aikana joutuisi itsensä kastelemaan, joten hiukan lämpimämpi ilma oli haaveissa kuitenkaan toteutumatta. Onneksi juoksun aikana kuitenkin tuli lämmin. Esteet olivat kivan vaihtelevia; joillain tarvitsi ponnistaa leevin käsiltä päästäkseni tarpeeksi korkealle, toisissa taas pienuudesta oli hyötyä. Vesiesteitä oli loppujen lopuksi ainakin kolme; yhdessä kahlattiin esteiden ali matalassa ojassa, toisessa liu’uttiin märkää pressua pitkin ja huipennuksena ylitettiin syvempi joki (vrt. ExtremeRun/Vantaanjoki), jossa pituudesta olisi ollut hyötyä. Minä kastuin noin kaulaa myöten.. Tulipahan huuhdeltua ryömimisestä tulleet kurat ja päälle saadut värijauheet. Tämän jälkeen oli hyvä pysyä liikkeessä, mutta valitettavasti joillekin seuraavista esteistä joutui hieman jonottelemaan. Tämä ei fiilistä lannistanut, vaan sitten hypittiin jonossa lämpimiksimme. Maaliin juostiin väsyneinä, mutta onnellisina!

20170419_191730

 

 

 

Myöhemmin samana päivänä lämpimän suihkun jälkeen osallistuimme Erasmus Student Networkin järjestämään tietokilpailuun. Leevin kaveri Suomesta oli saapunut aiemmin vahvistamaan joukkuettamme, joka koostui yhdestä itävaltalaisesta ja viidestä suomalaisesta, nimenä osuvasti Alex and the Finns. Käynnissä oli varsinaisen tietokilpailun lisäksi myös kilpailu tyhjien pullojen määrästä, joka näin suomalaisvoimin voitettiin. Tästä huolimatta sijoituttiin myös itse tietokilpailussa hienosti kolmanneksi!

Vaikka olin tietoinen seuraavana päivänä häämöttävästä syntymäpäivästä, ei suunnitelmissani ollut juhlistaa niitä näin etukäteen. Kaverit ja tuttavat olivat kuitenkin eri mieltä ja aika lailla, kun kello löi kaksitoista, tulivat ihmiset halaamaan ja onnittelemaan. Tottakai heidän mielestään asiaan kuului lähteä synttäreitä juhlistamaan, joten ilta jatkui myöhään halvan oluen ja tanssimisen merkeissä Letteren faculty baarissa. Faculty baarit (tuttavallisemmin fac-baarit, nimi oli alkuaikoina hieman harhaanjohtava) ovat muuten vapaaehtoisten opiskelijoiden ylläpitämiä ”baareja”, joissa juomat ovat halpoja, lattiat tahmeita, tanssilattialla ihmiset liki kuin pingviinit ja vaatteiden likaantuminen on taattu. Vaikka tämä on kaukana ihanteellisesta illanviettopaikasta, on näissä räkälöissä vietetty yks sun toinenkin ikimuistoinen ilta.

Koska torstait olivat minulla luennoista vapaita, en oikeastaan stressannut seuraavasta aamusta ja ajattelin synttäriaamun kunniaksi nukkua pitkään. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun unensekaisena kuulin tutun äänen laulavan paljon onnea vaan meidän huoneessa. Hetki meni shokissa ennen kuin tajusin, että ÄITI OLI SAAPUNUT LEUVENIIN ja kantoi kakkua vuoteeseen. En tiedä, kuinka moni näki äitini facebookissa julkaiseman videon hetkestä, mutta itkuhan siinä tuli. Leevi oli onnistunut salaamaan loistavasti, sillä minulla ei ollut aavistustakaan! Mahdollinen krapula sysäsin samantien sivuun, niin innostunut olin tästä yllätyksestä ja ajatuksesta päästä näyttämään viiden kuukauden kotikaupunkiani äidilleni. Torstaipäivä menikin Leuvenia kierrellessä ja paikkoja esitellessä.

24. synttäripäivän kruunasi vielä tieto, että ensimmäinen tieteellinen artikkeli, johon sain nimeni oli julkaistu tällä hienolla päivämäärällä.

20170421_090940

Perjantaina kouluni jälkeen suuntasimme pyörillä kohti Kessel-lo:n puistoa (Provincial Park Kessel-lo), jossa olen halunnut jo pitkään käydä. Äitille vuokrattiin juna-asemalta upea Blue Bike pyörä. Ovat muuten olleet todella käteviä vieraiden liikkumisen kannalta. Puisto oli ihana! Lammikoissa uiskenteli useita eri vesilintuja ja sesonkiaikaan vesistöistä pääsee nauttimaan polku- tai soutuveneillä. Hemmoteltiin puiston aaseja ja vuohia antamalla vähän vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolen. Leikkipuistotkin olivat aivan mahtavia! Rakennusmateriaalina oli käytetty pääasiassa puuta ja liukumäet kohosivat huikeisiin korkeuksiin. Uskaltauduin kiipeämään yhteen ja laskemaan vielä alaskin. Hauskuuteltiin myös “putkipuhelimella”.

20170421_175157

20170421_174534

Innostuttiin vesileikkeihin.

Koska kyse oli minusta ja äidistäni, mitä olisimme voineetkaan tehdä kuin etsiä geokätköjä, joita puistosta löytyi useita (tämä oli siis pääsyy miksi puistoon suuntasimme). Kätköt oli sijoitettu hyvin trailiksi, jonka myötä teimme kattavan kierroksen puistossa.

screenshot_20170811-193350.png

Illalla hylkäsin julmasti äitini illallistaakseni kavereiden kanssa ja juhlistaakseni omia sekä yhden hollantilaisen synttäreitä (meillä on päivä ikäeroa!). Oikeasti kysyin kyllä äitiäni mukaan, mutta jostain kumman syystä hän ei innostunut tarpeeksi, vaikka kaverinikin kyselivät paikan päälle saavuttuani missä äitini on 😀 Sofia (Leuvenin suomalaisliiga) oli leiponut itävaltalaisen kaverin avustuksella herkullisen mokkapalakakun ja lahjaksi meille oli taiteiltu lippu eläintarhaan. Love my friends ❤

Lauantaina suunnitelmissa oli Zythos olutfestivaalit. Ennen tätä käytiin aamupäivästä äidin kanssa kuitenkin Botanical gardenissa ihastelemassa. Oli mielenkiintoista verrata tilannetta edelliseen käyntikertaan; jotkut kukat olivat selvästi jo parhaan kukintansa nähneet kun taas toisia en ollut edelliskerralla huomannut lainkaan. Musta tuntuu, että kuten Leevin serkut, myös äitini viherpeukalona sai paljon enemmän puistosta irti kuin minä.

Olutfestivaaleilla sisäänpääsyyn kuului pieni 10 cl maistelulasi sekä kahdeksan ”tokenia” (kolikkoa, joilla oluita ostettiin, useimmat oluet olivat yhden tokenin, jotkut hienommat kaksi). Koska meillä oli jo muutenkin niin asiantunteva olo (not), ostimme vielä kaulassa roikkuvat pidikkeet laseille sekä kymmenen tokenia lisää. Festivaaleilla oli noin 80 eri panimon standit ja oluita yli 500, joten kaikkien maistaminen ei tullut siis kysymykseenkään. Onneksi löysimme katalogin, jossa kaikki oluet oli lueteltu ja myös tietoja niistä, joten päätimme maistamiset tyylillä ”toi kuulostaa hyvältä”. Leevin kaveri antoi myös hyviä, oikeasti asiantuntevia vinkkejä. Muutama viimeinen meni kyllä ihan lottoamalla, avaamalla katalogi satunnaisesta kohdasta ja hakemassa se olut, minkä kohdalle sormi osuu. Onnistuimme kuitenkin maistamaan suurimmaksi osaksi oikein hyviä ja erilaisia oluita. Kirjoitin kaikista myös arvostelut katalogiin, joka yllätys kyllä on vieläkin tallella. Tarkoitus oli naputella nämä oluet Untappd sovellukseen, joka on vähän kuin oluiden instagram tai vastaava. En ole vielä saanut aikaiseksi.

Jo mahtavan päivän päätteeksi myös pikkusiskoni saapui iltamyöhään Leuveniin. Istuskeltiin, nautittiin toistemme ja muutaman vaihtokaverin seurasta aamuyöhön Oude marktilla Cafe Belgen terassilla. Kuvan mukaisesti ulvottiin kuuta (tai no, ainakin laulettiin kovaäänisesti).

20170423_011846

Sunnuntaina suunnattiin Brysseliin saattamaan äiti junaan. Tätä ennen oli kuitenkin hetki aikaa tehdä pikakierros Brysselissä aseman lähistöllä. Grote Marktin kautta matka vei Manneken Pis patsaalle, joka tottakai pitää Brysselissä käydä katsomassa, ihan vaan, että voi sanoa sen nähneensä (muuta ihmeellistähän tässä pienessä miehessä oikeastaan edes ole).

Äidin hyvästelyn jälkeen suuntasimme Essin ja Vertin kanssa katsastamaan Atomium. Atomium oli vaikuttavan näköinen jo ihan vain ulkopuolelta. Valitettavasti olimme suht myöhään liikenteessä, emmekä enää ehtineet mini-Europe puistoon tai Atomium monumentin sisälle. Sen sijaan löysimme itsemme ranskalaisten syömisen jälkeen viereistä erittäin kauniista puistosta, jossa oli muun muassa aidattu ”pupukukkula” alue. Seriously, niitä kaneja oli MONTA, mutten yhtäkään tainnut saada kuvaan napattua.

Tässä on mennyt useampi päivä ihan epätodellisissa fiiliksissä kaikkien vieraiden ja hulinoiden lomassa, joten saa nähdä, miten seuraava viikko koulunkäynnin kanssa lähtee käyntiin.

Domain des Grottes de Han

Sunnuntaina 16.04. oli seuraavan luolaseikkailun vuoro. Selvennettäköön, että emme olisi mitenkään keksineet luolien olemassaoloa, ellei Leevi olisi fiksuna miehenä ennen vaihtoon lähtöä ostanut LonelyPlanetin Belgia/Luxembourg matkaoppaan!

Tällä kertaa suuntasimme Leevin ja Leevin siskon kanssa kohti Domain des Grottes Han aluetta. Junalla ja bussilla matka sujui sujuvasti. Luolat eivät ole ainoa mitä tältä alueelta löytyy, vaan vierailu on mahdollista myös suuressa Wildlife puistossa. Koska sää oli saapuessamme melko epävakainen, päätimme karata sadetta ensin luoliin. Luolan suulle meidät kuljetettiin hauskalla, vanhalla ratikalla.

Valitettavasti tälläkään kertaa opastusta ei ollut englanniksi, vaan porukka jaettiin hollannin ja ranskankielisiin joukkoihin. Kumpaakaa emme puhu, mutta hollanti on lähempänä englantia ja sitä on tullut jo hetki kuunneltua, niin valitsimme tämän jonon. Eipä me kyllä orientoivan viikon hollannin crash kurssista huolimatta paljoa ymmärretty, joten monet asiat luolien taustoista jäivät pimentoon. Ihmeteltävää kuitenkin riitti, luolat olivat valtavat! Kuvat eivät mitenkään tee oikeutta tälle kokemukselle. Kävelykierros oli pitkä ja joka kulman takana oli vastassa toinen toistaan hienompi ja isompi aukea. Jokainen luola on aikoinaan toiminut erilaisina huoneina. Käytävät taas olivat paikoittain hyvinkin kapeita. Portaat olivat kuitenkin tasaiset ja helppo kulkea. Yhdessä isoimmista luolista istahdimme alas ja nautimme yksityiskohdista valoshown ja musiikin säestämänä. Paikoittain vesi lorisi ja loi hienoja heijastuksia luolan seiniin LED valaistuksessa. Kierros päättyi todella kovaan pamaukseen, joka kuvasi joko louhimisääniä tai ukkosta. Koska emme siis kuunnelleet vieraskielistä opastusta, sydämeni pomppasi kurkkuun tästä pamahduksesta ja yllätyksestä. Jos jossain vaiheessa oli alkanut väsyttää, niin se oli ohi hetkessä.

Luolakierroksen jälkeen pidimme hetken sadetta eväskatoksen alla, jossa söimme maittavat pastasalaattieväämme. Kun sade hieman hellitti, suuntasimme kävellen takaisin kohti ”aloituspaikkaa”. Matkalla sanoimme moikat kotieläimille, kuten aaseille ja lampaille. Koska päivä ei ollut vielä kovin pitkällä, päätimme lähteä kiertämään Wildlife puiston jalan. Vaihtoehtona olisi ollut myös safariauto, mutta meidän reippailuinto vei voiton. Sanoisin, että saimme näin paljon enemmän puistosta irti, kun sai kulkea omaan tahtiin ja eläimiäkin pääsi lähemmäksi.

Jo tutuksi tullut ratikka kuljetti meidät kävelyreitin alkuun. Hieman naureskelimme ensimmäisen aitauksen kohdalla; suomalaiset saapuivat Belgiaan katsomaan poroja.

IMG_7295

Matka jatkui ja vastaan tuli jos jonkinnäköistä eläintä villisiasta susiin ja korppikotkiin. Paikka hieman jakoi mielipiteitäni; esimerkiksi susien aitaus näytti kovin pieneltä ottaen huomioon kuinka paljon ne luonnossa liikkuvat. Toisaalta osalla eläimistä taas oli valtavasti tilaa ja ne kulkivat lähes vapaina alueella (’semi-free’). Puisto tekee ilmeisesti myös suojelutyötä ja on luonut sekä ylläpitää esimerkiksi luonnosta sukupuuttoon kuollutta alkuhärkä- sekä tarpaanikantaa. Oli kyllä mieletön fiilis katsoa vierestä, kun ensin Przewalskin hevoset juoksivat ohi alkuhärkien seuratessa ja perässä vielä joukko kuusipeuroja, kauempana näkyi mufloneita laiduntamassa. Ylhäältä kallioilta oli myös melko hienot näköalat alas tälle edellä mainitulle laitumelle.

Seikkailujen jälkeen käytiin syömässä paikallisessa turistiburgerimestassa ennen kotiinlähtöä.

Chocolate museum

Perjantaina 14.04. lähdimme Brysseliin saattamaan Leevin serkut kotimatkalle. Ennen hyvästejä päätettiin kuitenkin tehdä pieni kierros Brysselissä, katsastaa hieno kirkko ja poiketa suklaamuseoon. Sanomattakin selvää, että herkullisia maistiaisia oli tarjolla, mutta tämän lisäksi oli mielenkiintoista tutustua suklaan tekoprosessiin tuoreista kaakaopavuista alkaen kuten myös suklaan historiaan.

 

Koska minä olin hiukan flunssaisena, annoin omien suklaiden taiteilun Leevin käsiin. Lopputuloksena meillä oli rakkaudella tehtyjä, joskin hieman mielenkiintoisen muotoisia suklaita ❤

 

Rotterdam

Torstai 13.04. oli taas matkustuspäivä. Liityin yhden suomalaisen ja yhden itävaltalaisen mukaan extempore reissulle Hollannin puolelle Rotterdamiin. Leevi jäi tunnollisesti kotiin opiskelemaan ja tytöt lähtivät Brysseliin.

Koska reissu päätettiin tosiaan lennosta, ei meillä varsinaista suunnitelmaa oikein päivälle ollut. Matkakumppanini olivat kuulleet muilta kavereilta vinkkejä, mitä kannattaisi käydä katsomassa, joten tältä pohjalta sekä rennolla mielellä lähdettiin kiertelemään kaupunkia.

IMG_7070

Heti aseman ulkopuolella huomasi, miten erilainen kaupunki oli tiedossa muihin aiemmin näkymiini. Nyt oli suurkaupungin tuntua ilmassa! Läpi päivän sai hämmästellä, kuinka lähes jokainen rakennus oli omanlaisensa. Modernia taidetta, patsaita ym. oli kaikkialla. Arkkitehtuuri oli mielenkiintoista (minähän siitä siis mitään ymmärrä, outoja ne talot ainakin oli..).

 

Ensin käytiin pikavisiitillä vanhassa kirkossa, jonka nimeä en muista, mutta jossa oli pakko käydä kurkkaamassa, koska turisti. Tämän jälkeen suuntasimme kohti Markt hall rakennusta, jota hollantilaisystävämme oli suositelleet. Rakennus oli mieletön ja jatkoi kaupungille ominaista ainutlaatuisuutta. Isot kaarevat lasipäädyt rajasivat värikkään, kuviollisen sisäkaton, jonka tutkiskelemiseen käytin niskakivun verran vaivaa. Halli oli täynnä jos jonkinmoista ruokakojua. Hankala keksiä, mitä sieltä ei olisi löytynyt. Koska nälkä kurni jo vatsassa, otin alkupalaksi kulhollisen hedelmiä.

 

Pääruoka syötiin yhden kojun katolla, mistä löydettiin mukavat sohvat jalkojen lepuuttamiseen. Itse sain jostain kummallisen pahan olon ja ilme meni vakavaksi, mutta onneksi olo lähti lähes yhtä pian kuin se oli tullutkin.

Ruoan jälkeen jatkettiin kaupunkikierrosta ja nähtiin lisää hassuja rakennuksia, kuten kuuluista kuutiotalot. Pienessä, somassa satamassa ihailtiin vanhan näköisiä veneitä. Sataman päädyssä pahasta olosta ei ollut enää tietoakaan ja iloinen pikkujenni pääsi leikkimään nosturilla.

 

Käveltiin kohti Erasmus siltaa ja sen kautta kaupungin “toiselle puolelle merta”. Laiturissa oli hervottoman kokoinen risteilylaiva, jonka ainakin yhdellä parvekkeella olimme näkevinämme uima-altaan. Ajatuksena ottaa vesibussi kohti Euromast tornia, mutta koska kartan näyttämää asemaa ei joko ollut tai se oli näkymätön, suuntasimme vähän matkaa takasin kelluvalle vesitaksiasemalle. Loistava idea! Vauhdilla aaltojen läpi privaveneellä.

 

Euromast tornista oli upeat näköalat Rotterdamin ylle ja pidemmällekin. Korkeuksissa syötiin kakkukahvit ja hämmästelimme paitsi näköaloja myös sitä, ettei itävaltalainen kaverimme ollut koskaan maistanut perusporkkanakakkua! Tykkäsi.

 

IMG-20170414-WA0002

Tornista nähtiin viereinen, nätin näköinen puisto, johon mentiin kävelemään. Sisäinen lapseni pääsi taas valloilleen pienen joen ylittävän riippusillan nähdessäni. Siinä kuuluu hyppiä.

 

Jatkettiin matkaa museopuistoon, jossa oli jos jonkinnäköisiä patsaita ja koristeita. Matkakumppanini hieman naurahtivat innolleni, kun löysin tien varresta simpukoita. Keskeltä kaupunkia! (Simpukat on mulle joku juttu, niitä pitää kerätä. Kaikkialta.)

 

IMG-20170418-WA0003

IMG-20170418-WA0004

Simpukoiden lisäksi innostuin mm. joutsenesta sekä puhallettavista voikukista..

Paluumatkalla rautatieasemalle Witte de Withstraatin kautta katsastimme vielä turisti-infosta saamamme, taskunpohjalle jääneen must-see listan ja ilman suunnittelua olimme saaneet päivään mahtumaan aika lailla kaiken oleellisen. Hyvä me!

IMG_7046

 

 

 

Remouchamps caves

Tiistaina 11.04. lähdimme seikkailulle kohti Remouchamps luolia. Menimme ensin junalla Liége asemalle, josta vaihdoimme bussiin. Matka sujui erittäin jouhevasti eikä maksanutkaan maltaita. Muutenkin Belgiassa on helppo ja suht halpa matkustaa: 10 matkan Go Pass maksaa 52€, ja sillä voi matkustaa Belgian sisällä minne vain ja monta ihmistä kerralla. Luolan sisäänpääsykin löydettiin melko vaivattomasti ja päästiin melkein heti kierrokselle. Valitettavasti olimme joukon ainoita ei-ranskaa-tai-hollantia puhuvia (luultavasti, koska ei ollut vielä ihan sesonkiaikaa), niin jouduimme tyytymään luolien ihasteluun selostuksesta juuri mitään ymmärtämättä. Tämä ei tietenkään vaikuttanut siihen, kuinka upeaa luolissa oli! Kuvailtua tulikin sitten melko runsaasti.

Luolat ovat olleet yleisölle auki jo yli sata vuotta, ja muinoin vanhalla kivikaudella niissä on asunut metsästäjiä. Luolia on käytetty myös viinin säilytykseen sekä suojana toisessa maailmansodassa. Monen askeleen kävelyreitti päättyi “katedraaliin” (iso luola), josta matkaa jatkettiin veneillä. Remouchamps luolissa on Euroopan pisin maanalainen joki (jotakuinkin 600m). Kokemus oli huikea! Joskin myös hieman jännittävä, kun piti varoa päätään ja väistellä luolan seinämiä ja kattoa kapeimmissa kohdissa, mitään kypäriähän ei siis annettu.

Luolakierroksen jälkeen huomasimme, että kontrastina sutjakkaasti sujuneelle tulomatkalle joutuisimme odottamaan paluubussia muutaman tunnin. Noh, mikäs siinä kun aurinko helli, jätskikiska löytyi kulman takaa ja paikalliset oluetkin maistettiin viereisessä pubissa!

20170411_145138

Illalla haluttiin näyttää Annalle ja Auralle Leuvenin yöelämää, joten kotiinpääsyn ja hetken levon jälkeen lähdettiin Oude Marktille (minnekäs muualle). En ole varma, olenko Oude Marktista aiemmin kirjoittanutkaan (shame, shame, shame..), mutta se on siis “Euroopan pisin baari”, aukio täynnä pubeja ja baareja. Huikea paikka! Jostain kumman syystä meille kavereiden kanssa on muodostunut tapa mennä Cafe Belgeen muutamille (ei millään tavalla aukion siistein tai hienoin pubi, mutta meidän kantis), jonka jälkeen yks jos toinenkin on päätynyt Ambiorixiin (pöydille) tanssimaan. Tänäkin iltana aloitimme Cafe Belgestä porukalla, mutta koska meillä oli lisää suomalaisia vahvistuksia mukana, päädyimme tekemään jonkin sortin appron ja vaihtamaan yhdestä baarista viereiseen. Ilta päättyi tuttuun tapaan Ambiorixiin, tanssijalka vipatti pikkutunneille ja hymyileviä naamoja lähti aamuyöstä kotimatkalle.

Keskiviikko päätettiin vain lomailla ja löysäillä meidän kämpillä. Myöhäinen aamu alkoi “pienellä” adrenaliinipiikillä, kun poliisi soitti ovikelloa. Mistään vakavasta ei kuitenkaan siis ollut kyse, virkamies vain tuli tarkistamaan, että todella asumme kyseisessä osoitteessa (tämä on yleinen tapa kaupungintalolle rekisteröitymisen/osoitteenmuutoksen jälkeen). Poliisisetä oli onneksi rennompaa sorttia ja taisi huomata, että eilen oltiin juhlittu. Naureskeli ja ehdotti hyvää brunssipaikkaa.

Illemmalla kateltiin Netflixiä ja myöhään toivotettiin vielä Leevin sisko tervetulleeksi joukkoomme.